Benecosin meikkivoide ja puuteri

Hyvän meikkivoiteen löytäminen on mielestäni aina haastavaa, ja sen löytäminen luonnonkosmetiikan joukosta on varmaankin vielä haastavampaa, mutta nyt on löytynyt yksi potentiaalinen ehdokas. Olen nyt joitakin viikkoja käyttänyt Benecosin meikkivoidetta Natural creamy make-up, sekä hieman kauemmin saman sarjan mineraalipuuteria.

Tykkään molemmista. Meikkivoide ei jätä ihoa liian rasvaisen tuntuiseksi, vaikka nimi Natural creamy saattaisi siihen viitatakin. Ehkä näin talvella se jättää ihon jopa aavistuksen liian kuivaksi, mutta luulen, että kesää kohden sen koostumus on ihan hyvä. Mulla on sävynä se vaalein, Nude, tai se oli ainakin vaalein, mitä täältä Ekosopista löytyi. Voi olla kesällä ihon ruskettuessa ehkä liiankin vaalea. En tykkää käyttää kovin paksua kerrosta meikkivoidetta, vain sen verran, että se tasoittaa ihon sävyä. Siihen tarkoituksen tuo voide on ihan hyvä. Huomasin, että jos sitä laittaa liikaa, se ei näytä enää hyvältä, vaan liian maskimaiselta, eikä se myöskään levity kovin hyvin, jos sitä holahtaa liikaa. Eli kannattaa levittää vähän kerrallaan.

Myös puuteri on omaan käyttööni juuri sopiva. Sävy, jota käytän on Light sand, eli varmaan sieltä vaaleimmasta päästä. Sitä ei tarvi paljoa laittaa, ja se silti estää ihon kiiltelyä.

Onko teillä kokemuksia meikkivoiteista ja puutereista luonnonkosmetiikan joukosta? Onko löytynyt suosikkia?

Liten tulokset

Lite loppui siis omalta kohdaltani lauantaina. Kymmenen viikkoa mentiin ohjelman mukaan, ainakin suurimmaksi osaksi. Aina en ihan kaikkea grammalleen punninnut, esim. viikonloppuna kun söimme paremman puoliskon kanssa samaa ruokaa, mutta ruokavalion ohi en syönyt. Paitsi viimeisellä viikolla iski yhtenä iltana joku ihme väsy/kylmä/nälkä/mieliteko, ja söin mustikkajugurtin, proteiinipatukan ja kaksi riisikakkua maapähkinävoilla. Eli en mihinkään hirveisiin herkkuihin langennut, mutta kuitenkin poikkesin ohjeista. Mutta eipä tuo paljon tuntunut lopputuloksiin vaikuttavan. Treenit kyllä vedin säntillisesti joka viikko, ja todella nautin salitreenistä.

Sitten niihin tuloksiin:

Paino: 61.0 - 58.6 (-2.4 kiloa)
Lantio: 99.5 - 97 (-2.5 cm)
Vyötärö: 70 - 69 (-1 cm)
Reisi: 57.5 - 56 (-1.5 cm)
Haba: 29.5 - 29.5 (ei muutosta)

Rasva%: 25.3 - 23.3 (-2.0)
Lihas: 36.0 - 36.9 (+0.9)
Vesi: 51.3 - 52.7 (+ 1.4)
Luut: 12.4 -12.6 (+ 0.2)
Kaloritarve: 2128 - 2093 ( - 35)

Ekat numerot siis tammikuun puolesta välistä ja viimeiset numerot 23.3. Molemmat mittaukset tehty samaan aikaan aamulla tyhjällä vatsalla. Oon ihan tyytyväinen. Kiva, että paino on nyt mennyt sen maagisen 60 rajan alle, vaikkei se painon pudotus tässä tärkeintä ollutkaan. Senttejä on lähtenyt joka puolelta ihan kivasti, paitsi hauiksista. Haluaisin kuvitella, että mun hausilihas vaan on kasvanut niin paljon ja rasvaa lähtenyt, joten sen takia eivät mitat ole muuttuneet, mutta ehkä on toiveajattelua. Ja mukava nähdä, että rasvan määrä on vähentynyt ja lihaksen määrä lisääntynyt koko projektin ajan tasaisesti. Sitä tässä haettiinkin!

Olen jatkanut tällä viikolla ihan samoilla linjoilla. Ruuat on pysyny suurin piirtein samoina, jotain olen lisännyt, esim. välipalarahkaan laitan väliilä marjojen lisäksi siemeniä tai kaakaonibsejä. Enkä ihan aina kaikkia ruokia punnitse, mutta esim. aamupalan kyllä. Tämä viikko on ollut kevyempi treeniviikko, mikä on tarkoittanut sitä, että en olen käynyt salilla. On ollut kyllä vieroitusoireita! Odotan jo innolla, kun taas pääsen treenaamaan!

Samat on ostokset edelleen, mm. rahkaa ja raejuustoa

Katselin tuossa taas ennen ja jälkeen kuvia ja mietin, laitanko ne tänne. Enpä vaan uskaltanut! Omaan silmään näyttää, että eipä tuossa nyt niin paljon muutosta ole tapahtunut, että niitä tänne kannattaisi laittaa.

Alkuviikon päivälliset meni tällaisella perussetillä: Kanafile, riisi-ohraa, salaattia, kurkkua, tomaattia ja raejuustoa.

Eli edelleen projekti "kroppa timmimmäksi" jatkuu, vaikka Lite loppuikin. Ehkä otan jonkun toisen nettivalmennuksen joskus, mutta nyt ainakin hetken aikaa haluan mennä omillani.

Nysse on loppu

Lite nimittäin. Lopetin Liten päivän etuajassa, sillä vanhempani tulivat kylään ja halusivat viedä mut ulos syömään. Heidän vierailunsa on sen verran harvinaista, joten päätin, että lauantaina olisi viimeinen virallinen Lite -päivä.

Kävimme syömässä Raippaluodon sillan kupeessa sijaitsevassa Berny's ravintolassa. Kävimme siellä viime isänpäivän tienoilla, ja vanhempani tykästyivät siihen niin paljon, että halusivat sinne uudestaan. Eikä ollenkaan huono valinta: hieno paikka, vaikka sää olikin vähän harmaa, ja ruoka oli hyvää.

Salaattipöydän antimia

Pääruoaksi valitsin kahdesta vaihtoehdosta lohta

Jälkiruoaksi omenakakkua

Keitin vielä myöhemmin iltapäiväkahvit ja tarjosin marja-rahkapiirakkaa (ohje löytyy täältä). Marjoina käytin vadelmia ja mustikoita, mikä oli todella raikas yhdistelmä.

Tänään on kyllä tullut syötyä herkkuja, hiilareita ja makeaa mahan täydeltä. Huomenna palaan taas normaaliin ruokavalioon, tarkoituksena ei todellakaan ole ottaa herkkuja jokapäiväiseksi tavaksi, vaan silloin tällöin kohtuudella. Ajattelin noudattaa Liten ruokavaliota suurimmaksi osaksi, pieniä muokkauksia siihen teen ja sallin tosiaan silloin tällöin itselleni herkkuja, kunhan se ei karkaa käsistä. Ruokailurytmistä ainakin pidän kiinni, ja riittävästä proteiinin saannista. Liten aamupala on mun mielestä niin mahtava, että sitä kyllä syön jatkossakin.

Myös salilla käyn entiseen malliin, neljä kertaa viikossa. Nykyisellä ohjelmalla menen vielä jonkin aikaa, jossain vaiheessa pitää sitten vaihtaa uuteen ohjelmaan. Ensi viikolla pidän väliviikon salista, ja teen jotain kevyttä aerobista: koiran kanssa lenkkeilyä, ehkä jotain ohjattuja jumppiakin vaihteeksi. Kehonhuoltoonkin pitäisi panostaa.

Otin tänään loppumitat ja kuvat, mutta teen niistä erillisen postauksen. Katotaan nyt, kehtaanko laittaa tänne aloitus- ja lopetuskuviani!

5 vuotta sitten

Tasan viisi vuotta sitten lähdin kesken työpäivän töistä. Kävelin noin kymmenen minuutin matkan keskustaan sekavissa mietteissä. Aavistin jollain tasolla, mitä oli tulossa, mutta en halunnut vielä kohdata totuutta. Astuin lääkärin huoneeseen ja hän pyysi minua istumaan. Näin pöydän kulmalla nenäliinarasian. Tiesin, mutta en vieläkään halunnut tunnustaa totuutta itselleni. Lääkärin ilme oli vakava. Hän sanoi ne sanat, jotka jo tiesin todeksi: "Sinulla on rintasyöpä". Sillä hetkellä maailmani pysähtyi, ja tuntui kuin silmien eteen olisi noussut harmaa verho. En nähnyt eteenpäin, en pystynyt kuvittelemaan, miten elämä tästä jatkuisi. Menin shokkiin. Lääkäri selitti lempein sanoin, mitä seuraavaksi tapahtuu: menisin keskussairaalaan tapaamaan leikkaavaa lääkäriä niin pian kuin mahdollista.

Kotiin päästyäni en voinut muuta kuin valahtaa lattialle ja itkeä. Kerroin asiasta poikaystävälleni, joka tuli niin pian kuin pystyi. Vähän alkoi kuristava tunne jo helpottamaan, ja menimme jopa pienelle kävelylle keväiseen auringonpaisteeseen. Ehkä minä tästä vielä selviäisin.

Tajusin tänä aamuna, että tuosta päivästä on tosiaan tänään tasan viisi vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtua paljon. Kävin läpi leikkauksen, sytostaattihoidot ja sädehoidot. Tänään syöpä ei ole enää läsnä jokapäiväisessä elämässäni, vaikkakin se usein käy mielessä. Ainakin kun nappaan illalla Tamofen -tabletin, jonka pitäisi estää syövän uusiutumista. Viidessä vuodessa ehtii sopeutua elämään ilman toista rintaa, ja palata ns. normaaliin elämään. Toki edelleen välillä pelko pulpahtaa pintaan, pelko siitä, että syöpä uusiutuu. Sitä illuusiota, ettei minulle voi tapahtua ikinä mitään pahaa, en saa enää pois.

Tänään kun kävelin salilta kotiin (rintatreenin jälkeen tietty), tunsin valtavaa kiitollisuutta siitä, että olen terve ja pystyn tekemään ihan mitä haluan. No, on tietty joitain asioita, mitä en voi tehdä, kuten pitää kovin avonaisia paitoja, mutta se on pikkuseikka. Voin treenata ja nauttia elämästä täysin rinnoin, noin niinkuin kuvaannollisesti :). Ensi kuussa minulla pitäisi olla viimeinen kontrolli onkologisella, ja sitten saan toivottavasti terveen paperit. Niin moni muu ei ole yhtä onnellisessa asemassa. Iloitsen siis siitä, että tällä hetkellä kaikki on hyvin. Huomisesta kun ei voi kukaan tietää.

Tapahtuuko mitään?

Tän Liten aikana on ollut tosi vaihtelevat fiilikset välillä. Suurimman osan aikaa olen toki ollut positiivisella mielellä ja tsemppi päällä, ja iloinnut pienistäkin edistysaskeleista. Mutta sitten välillä iskee epäilys, että tapahtuuko mun kropassa / kropalle oikeastaan mitään? Tuntuu, että muutoksia ei näy tai ne on niin hitaita.

Toki painoa on vähän tippunut, mutta nyt se on jumittunut paikoilleen. Vaikka yritän toistaa itselleni, että ei se paino mitään merkitse, vaan ne mitat ja ulkomuoto, niin silti sitä vaakaa tuijottaa ja turhautuu kun viisari ei värähdäkään alaspäin.

Senttejäkin on todistettavasti lähtenyt, varsinkin vyötäröltä ja lantiosta, mutta tuntuu että siinäkin on kehitys jämähtänyt paikoilleen viime viikkojen aikana. Alussa tietysti muutos on nopeinta, kun aineenvaihdunta lähtee käyntiin, sehän on ihan ymmärrettävää. Mutta olisi ihan kiva saada senttejä pois, toisin sanoen läskiä pois ja lihasta tilalle.

No, aina välillä huomaa, että ehkä sitä muutosta on jossain kohtaa tapahtunut, ja ehkä jotain muhkuraa jonnekin ilmestynyt. Olen tähän asti käyttänyt salilla lyhythihaisia treenipaitoja, mutta nyt ostin kaksi hihatonta treenitoppia. Eilen pistin toisen niistä päälle, kun menin salille, ja jotenkin se tuntui paremmin näyttävän, tai korostavan hartiaseutua. Katselin välillä ihan ihmeissäni, että enhän mä nyt aivan rimpula ookkaan tuolta yläkropasta, ainakin kun sitä vähän jännittää. Kotona oli pakko pyytää parempaa puoliskoa ottamaan vielä kuvallista todistusaineistoa:

Mitä mieltä ootte, kuvittelenko mä vain, että tuolla olkapäiden ja yläselän seudulla olisi jotain lihaksen tapaista? Ennen -kuvaa mulla ei oo näyttää, jotain kuvia otin ennen projektin alkua, mutten selästä tässä asennossa. Onhan siellä vielä ylimääräistä "höllyvää", esimerkiksi alleissa, mutta tuntuu, että olkapäät on jotenkin pyöristyneet.

Eiköhän se oo aika normaalia, että fiilikset vaihtelee edistymisen suhteen. Ja kun se edistyminen ei ole niin suoraviivaista eikä varsinkaan nopeaa. Pitäisi olla kärsivällinen, eikä odottaa, että kroppa muokkautuisi parissa kuukaudessa. Oon tainnu liikaa kattoa Jutan superdieettiä, siinä kun tunnin aikana näkee valtavia muutoksia, niin alkaa käydä itsekin malttamattomaksi. Oli muuten viime jaksossa taas aivan mieletön muutos, vaikka kovaa työtä se vaati.

Nyt Tessan kanssa aamulenkille, hyvää viikonloppua!

Herkkuja ja herkkuja

Eilen oli In Shapen toinen tankkauspäivä, ja tällä kertaa pidin sen vapaasyöntipäivänä, koska sattui olemaan kummipoikani synttärit. Oli paljon helpompaa lähteä reissuun, kun tiesi, että voi syödä mitä vaan, eikä tarvitse kanniskella eväitä mukana.

Olin vapaasyöntipäivää jonkin verran odottanut, toisaalta innoissani, toisaalta en niin innoissani. Mitäs jos homma karkaa käsistä, enkä pysty palaamaan "ruotuun" seuraavana päivänä? No, sitä vaaraa ei onneksi ollut. Niin mukavaa kuin herkkujen syöminen olikin, oli ihanaa tänään palata normaaliin rutiiniin syömisten suhteen. Olivathan ne herkut hyviä, tuli syötyä mm. täytekakkua, suklaata, karjalanpiirakoita, ja mansikkarahkaa. Toisaalta oli vähän sellainen pakkofiilis, että syödään nyt kun kerran saa ja pitääkin.

Kummipoikani pääsi jo kaksinumeroisiin lukemiin

Vatsa oli kyllä illalla ihan täynnä, tunne jota vähään aikaan ei ole ollut. Oli kyllä aika epämukava olo. Ekaa kertaa pitkään aikaan ei ollut aamulla nälkä, ja puurokin meni vaivoin alas. Tänään on kyllä rahkat ja salaatit maistuneet taas hyvältä, ja myös paluu rutiineihin tuntuu hyvältä. Oon todennut, että mä oon kyllä aika paljon rutiinien ihminen; tykkään siitä, että asiat menee tietyllä kaavalla. Toki rajansa kaikella, vähän pitää vaihteluakin olla.

TIlasin viime viikon torstaina Urjalan makeistukusta lisää lisäravinteita, kun purnukat alkoivat uhkaavasti tyhjenemään. Sivuilla luvattiin nopea toimitus, ja olihan se nopeaa, kun torstai-iltana pistin tilauksen menemään ja tänään sain paketin lähiSiwasta noutaa.

Latausjuoma, treenijuoma ja palautusjuoma mulle olikin ennestään tuttuja, mutta tilasin myös suklaan makuista proteiinipuddingia. Saisi sitten vähän vaihtelua väli- ja iltapaloihin. Höh, vielä tänään ei voi maistaa, kun ei löydy maitoa kaapista!

Hauskaa viikon alkua!

Dear Diaries

Olen tainnut aikaisemminkin mainita, että olen pikkuisen tilastofriikki. Tykkään merkkailla kaikenlaista ylös ja tutkia "tilastojani" ja laskeskella niistä kaikenlaisia lukuja. Hoksasin tossa yhtenä päivänä, että tämän Liteprojektin myötä asioiden ylös merkkailu on kohonnut uusiin sfääreihin. multa löytyy jos jonkinlaista vihkoa ja päiväkirjaa, kaikki vähän eri tarkoitusta varten. Tässä ryhmäkuva:

Ryhmäkuvassa siis ylhäältä vasemmalta lähtien:

1. Päiväkirja. Olen kirjoittanut päiväkirjaa 7-vuotiaasta lähtien, ja edelleenkin kirjoittelen sinne silloin tällöin, jos siltä tuntuu. Toki harvemmin kuin esim. angstisina teinivuosina tai lapsuudessa, jolloin saatoin kirjoittaa joka päivä monen kuukauden ajan. No, ehkä kirjoitustyylikin on pikkuisen noista ajoista muuttunut. Tai sitten ei.

2. Best Shape -kalenteri, jonka sain rakkailta ystäviltä hiljattain syntymäpäivälahjaksi. Tuonne olen nyt useamman viikon ajan merkkaillut tunnollisesti mm. kaikki syömiseni, treenit, unen määrän ja ottamani vitaminokset. Sinne voi myös laittaa ylös tavoitteitaan, ja mikä on kuluneella viikolla mennyt hyvin, ja missä on vielä parantamisen varaa. Tavoitteita en ole joka viikko päivittänyt, sillä ne ovat pysyneet aika lailla samana.

3. Viiden vuoden päiväkirja. Äitini on kirjoittanut tällaiseen jo monen vuoden ajan, ja tämän vuoden alussa minäkin innostuin ajatuksesta, että voi vertailla mitä on tiettynä päivänä tapahtunut eri vuosina. Yhdelle päivälle ei paljon tilaa ole, ja merkkailenkin lähinnä päivän puuhasteluja, säätietoja ja muuta arkista. Mutta tykkään myös juuri tuosta arkisesta, musta on kiva lukea sitten jälkeenpäin, minkälaista arki on jossain vaiheessa elämää ollut. Isommat pohdiskelut kuuluvat sitten varsinaiseen päiväkirjaan.

4. Juoksupäiväkirja. Tänne olen merkkaillut juoksulenkkini, ja joskus muutkin lenkkini, siitä lähtien kun hankin sykemittarin. Merkkaan ylös mm. lenkkiajan, keskisykkeen, kalorikulutuksen, ja yleisen fiiliksen. Näitä tilastoja olenkin jo aikaisemmin esitellyt. Nyt juoksu on jäänyt taka-alalle ja salitreeni tullut tilalle, mutta eiköhän tuokin tarina saa jatkoa, kunhan kevät kunnolla koittaa.

5. Alarivissä vasemalla: projektivihko, johon merkkaan painoni, ympärysmittoja ja kehoanalyysin tuloksia. Aloitin viime kesänä merkkaamaan taas vaihteeksi tietoja, ja on mukava huomata, että esim. paino on viime kesästä laskenut n. neljä kiloa ja lantiosta on lähtenyt neljä senttiä.

6. Salitreenivihko. Tämän kanssa juoksen salilla, ja merkkaan ylös liikkeet, painot ja toistot. Aika harvan olen nähnyt mitään vihkoa tai paperia mukanaan kantavan, ja olenkin välillä miettinyt, että olenko vähän outo joidenkin mielestä. Tai ihan nyyppä. Mutta Fitfarmilla kehotettiin pitämään treeneistä kirjaa, enkä minä kyllä muistaisi aina, millä painoilla olen mitäkin liikettä viimeksi tehnyt. Eipä tarvi sitten arpoa, vaan katsoa vihkosta. Ja onhan se motivoivaa, kun huomaa, että hei, mä alotin esim. penkkipunnerruksen vaivaisilla viiden kilon käsipainoilla, ja tällä viikolla tein samaa liikettä kaseilla. Kun alottaa melkein nollasta, niin alussa kehityskin on nopeaa.

Tästä ryhmäkuvasta puuttuu vielä Heiaheia, jonne kirjaan ylös kaikki liikunnat.

Nyt iltapalaa nauttimaan, niin saa taas vihkoihin täytettä!