Aamu-, ilta- vai yöjuoksut?

Tein tänään taas vaihteeksi juoksulenkin. Siinä ei siis sinänsä mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tein pitkästä aikaa lenkin illalla. Olen nyt uudestaan lämmitellyt juoksuharrastustani loppukesästä lähtien ja melkein poikkeuksetta olen juossut lenkkini aamulla. En tiedä miksi, mutta jotenkin olen tykästynyt aamulenkkeihin. Olo on ollut ihan hyvä, lenkkipolut ovat olleet mukavan rauhallisia ja sen jälkeen on ollut jotenkin reipas ja aikaansaava olo koko päivän.

Eikä hienot maisematkaan haittaa

Tein siis tänään poikkeuksen ja lähdin Tessan kanssa hölköttelemään alkuillasta. Ja mitä kummaa, oli mukavan kevyt juosta, syke pysyi alhaalla, jopa yhdessä ylämäessä, jossa syke yleensä on 160 luokkaa, se oli nyt vain vähän päälle 150. Myös matka taittui muutaman minuutin nopeammin kuin yleensä. Onko siis kuntoni yhtäkkiä lähtenyt nousukiitoon vai onko ajankohdalla osuutta asiaan? Mitä mieltä olette?

Olen kyllä huomannut aikaisemminkin, että kun laitan sykemittarin aamulenkille päälle, leposyke on normaalia korkeampi. Se on tuntunut siitä kuitenkin lenkin alkaessa tasoittuvan. En tiedä sitten, sopisivatko mulle sittenkin iltalenkit juoksun parissa, ja aamulla voisi tehdä koiran kanssa vain kävelylenkkejä. Vai olisiko parasta juosta vähän eri aikoihin, jotta kroppa tottuu kaikenlaiseen menoon? Voi näitä pohdintoja...

Oletteko te, rakkaat lukijat, huomanneet eroa sykkeissä aamulla vs. illalla? Vai juoksetteko vain jompaan kumpaan aikaan? Oletteko aamu-, ilta, vai jopa yöjuoksijoita?

Aamukävelyllä Tessan kanssa tänä aamuna

Kunnon Startti, Osa 2

Mihinkäs sitä viimeksi jäätiinkään? Niin, Kuortaneelle. Tai siis, onhan sieltä pois tultu, mutta mieli vielä sinne halajaa. ;) Tarkoitus oli postata jatkoa ykkösosalle jo viikolla, mutta niinpä se vaan jäi tuttuun tapaan sunnuntai-iltaan.

Kuortaneella siis hommat alkoivat kuntotesteillä, mutta mukaan mahtui paljon muutakin. Ohjaajamme Jukka Takatukka veti meille ensin alkulämmittelyksi toiminnallisia harjoituksia ja eläintarhajumppaa. Mentiin mm. karhukävelyä, sammakkohyppyjä ja liskokävelyä. Voin kyllä sanoa, että noin kymmenen metrin mittaisen matkan hyppely edestakaisin ei ollut ihan puistossa kävelyä, syke huiteli välillä jo aika korkeissa lukemissa. Eli tehokasta oli.

Sen jälkeen siirryimme Kuortanehallin juoksuradan puolelle ja päästiin tekemään kaikenlaista kivaa, mitä olen monesti esim. The Biggest Loserissa nähnyt. Vedimme perässämme autonrengasta, juoksimme minkä pääsimme kun toinen on kuminauhojen päässä kiinni ja pistää vastaan minkä pystyy jne. Se oli hauskaa! Sitten vedettiin kuntopiiriä kuminauhojen ja muiden välineiden avulla. Todella mahtavaa päästä tekemään joskus jotain ihan uutta ja erilaista. Hakattiin mm. maahan semmoista valtavaa köyttä, sitäkin olen halunnut kokeilla, kun olen sitä jossain ohjelmassa nähnyt.

Iltapäivällä siirryimme altaan puolelle. Aloitimme vesijumpalla ja jatkoimme vesijuoksulla. Mukavaa, palauttavaa ja virkistävää. Sitten vielä porealtaiden ja hierovien suihkujen luo rentoutumaan ja päivän järjestetty ohjelma alkoi olla pulkassa. Illalla vielä kävimme hohtokeilaamassa. Se meni yllättävän hyvin huomioonottaen, etten ollut helmikuun jälkeen keilannut. Paras tulos oli 148.

Tuleeko kaato? 

Sunnuntain urheilut alkoivat sauvakävelyllä omia sykerajoja seuraten. Kiersimme metsäreittiä muutaman kerran, ensimmäinen kierros lämmitellen matalilla sykkeillä, toinen kierros mentiin aerobisen kynnyksen paikkeilla (mulla se on 135). Viimeisellä kierroksella sai heittää sauvat pois ja mennä juostenkin, sillä syke piti saada anaerobisen kynnyksen paikkeille (mulla 159). Oli ihan mukava seurata millä vauhdilla mikäkin syketaso saavutettiin.

Kuortanejärvi pilkottaa

Lounaan jälkeen vuorossa oli kahvakuulatreeni. Teimme yhtä liikesarjaa 3-4 minuuttia, ja joitain liikkeitä teimme toistoja laskien. Jotkut liikkeet olivat tuttuja, kuten heilautukset ja työnnöt, mutta niitä oli yhdistelty vähän erilailla, ja oli mukana joitain uusiakin liikkeitä. Tehokasta oli, hiki tuli!

Lämmittelyä ennen varsinaista treeniä

Lopuksi teimme kunnon pitkäkestoiset venyttelyt ja rentoutuksen. Niin kuin mulle on joskus ennenkin rentoutuksessa käynyt, niin mä nytkin taisin pikkusen torkahtaa. Taisin siis rentoutua vähän liikaakin.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu piti sisällään monipuolista liikuntaa, sekä lihaskuntoa että aerobista. Tykkäsin kovasti, ja nyt on puhtia kuntoilla. Vaikka oli sitä puhtia ja motivaatiota kyllä tätä ennenkin, mutta nyt vielä enemmän!

Kunnon Startti, Osa 1

Olimme viikonloppuna työkavereiden kanssa Kuortaneen urheiluopiston järjestämässä Kunnon startissa. Viikonloppuun kuului kuntotestit ja erilaista liikuntaa, sekä lihaskuntoa että aerobista kuntoa kehittävää. Kuntotesteihin kuului lihaskuntotestit ja polkupyöräergometritesti. En ollut ensimmäisetä kertaa pappia kyydissä, sillä olen ollut työpaikan järjestämässä kuntoremontissa tuolla jo syksyllä 2011 ja seurannassa kevällä 2012. Nyt olikin mukava seurata, miten kunto on kehittynyt, vai onko laskenut kuin lehmän häntä.

Ennakko-odotukseni olivat, että aerobinen kuntoni on pysynyt samassa, tai jopa laskenut, sillä musta tuntui, etten ole tehnyt tarpeeksi ns. rankempaa aerobista liikuntaa, vaan lähinnä "vain" tehnyt kävelylenkkejä koiran kanssa. Lihaskunnon odotin joko pysyneen samassa tai jopa hieman parantuneen, sillä olenhan huhkinut kesästä lähtien kahvakuulan kanssa ja salillakin olen hiljattain taas alkanut käymään. Mutta kuinkas siinä sitten kävikään?

Siinä kävi sitten ihan päinvastoin: aerobinen kuntoni oli parantunut ja lihaskuntoni pysynyt joiltain osin samana ja joiltain osin vähän huonontunut. Huhtikuussa 2012 maksimaalinen hapenkulutukseni oli 37,0 ml/kg/min kun se nyt oli 39,3 ml/kg/min. Edelleen aerobinen kuntoni on luokassa hyvä, mutta alkaa jo lähestymään hyvin hyvän rajaa, joka on 41. Siinä olisi tavoitetta seuraavaksi kerraksi! Kommenttiboksissa oli kivasti kirjoitettu näin:

"Kestävyyskunnossasi on tapahtunut selkeä kehitys. Niin kuin kuviosta näet, syke kulkee nyt selvästi alempana kuin viimeksi koko testin ajan. Koiran hankinta on hyvinkin todennäköinen syy tähän muutokseen, sillä varsinkin peruskestävyytesi on parantunut."

Eli Tessa on todellakin hyvä personal trainer! :D

Lihaskuntotesteihin sisältyi käsien puristusvoimatesti, vatsalihastesti, jalkalihastesti sekä käsivoimatesti. Jalkalihakseni ovat hyvässä kunnossa (5/5 pistettä). Sitä testattiin toistokyykistystestillä, jossa piti 30 sekunnin ajan tehdä niin monta kyykkyä kuin pystyy/ehtii. Siinä sain tehtyä 30 kyykkyä.

Käsipainotestissa nostettiin 5 kilon käsipainoja hartioilta ylös, ja niin monta piti tehdä kuin jaksoi. Siinä jäi vähän petraamisen varaa; sain 49 toistoa, kun 60 olisi ollut maksimi. Vatsalihaksissa sain 21 toistoa, kun 30 olisi ollut maksimi. Aikaisemmin olen saanut samassa testissä 24 ja 27 toistoa, joten nyt tuli vähän takapakkia. Käsien puristusvoimatesti meni kaikkein huonoiten, siinä olin jo keskitason huonommalla puolella. Ja yllättävää oli se, että siinä vasen käteni oli heikompi kuin oikea, vaikka olen vasenkätinen.

Mutta kaiken kaikkiaan olen testien tuloksiin tyytyväinen, the only way is up, niin kuin sanotaan. Nyt vaan ahkeraa lihaskuntotreeniä, ja aerobista kuntoa saa hilata vieläkin paremmaksi. Hirveä tsemppi kyllä tuli koko viikonlopusta päälle, oli aivan mahtava viikonloppu. Tuollaisista jutuista riittää virtaa pitkäksi aikaa.

Testit veivät noin tunnin, joten tulihan siellä Kuortaneella tehtyä vähän muutakin. Mutta siitä seuraavassa postauksessa lisää.

Habat kasvaa

Tää viikko on ollu töiden puolesta vähän kiireisempi ja jotenkin on nyt huomannu syksyn tulon ja valon vähenemisen. Illalla väsyttää aivan mahottomasti ja 9 tuntia unta menisi aivan kevyesti. Mutta liikkumisen into ei ole mihinkään kadonnut, päinvastoin! Kävin salilla maanantaina tekemässä yläkroppaa ja vatsoja ja kylläpä tuntui salitreeni kivalta! Joskus aikaisemmin kun kävin säännöllisesti salilla, välillä jo vähän siihen kyllästyinkin, mutta nyt on kai taas jotain uutuuden viehätystä.

Tuolla Wasamovella on pari kertaa viikossa naisten salin puolella kuntosaliohjaaja, jolta voi kysellä ja joka neuvoo tekniikoissa ynnä muissa asioissa. Tuota Sonjaa sitten vähän tenttasin salitreenin jakamisesta eri päiville ja muustakin. Hän kysyi ensin, että mikäs mun tavoite on. No, minähän siihen kursailematta vastasin, että lisää lihasta, kiitos! Sitten kannattaakin kuulemma tehdä 8-12 toiston sarjoja 30 sekunnin palautuksilla. Yleensä olen tehnyt semmoset 15 toistoa per liike vähän pidemmillä palautuksilla, joten nyt saa kyllä lisätä painoa ja tehdä hiukka vähemmän. Hän sanoi myös, että noin viiden viikon välein voi tehdä joko tosi raskailla painoilla alle kuuden toiston sarjoja tai sitten kevyemmillä painolla 15-20 toiston sarjoja. Silloin kroppa saa taas uutta ärsykettä. Olenhan minä saattanut tuosta joskus kuullakin, mutta ei ole painunut otsalohkoon. Nyt teinkin sitten treenin heti raskaammilla painoilla ja vähemmillä toistoilla, ja kyllä se tuntuikin lihaksissa, hyvähyvä!

Muuten olen ottanut vähän rennommin tämän viikon, jotta olen fressinä lauantain kuntotesteihin. Alkuviikosta kävin pienellä juoksulenkillä ja koiran kanssa on tullut toki käveltyä joka päivä, mutta ei mitään sen rasittavampaa.

Mun PT motivoi mieluummin kepillä kuin porkkanalla

Niin, entä se haban kasvaminen? Tässä todistusaineistoa, että ne kasvaa kohisten:

Habanerot, eli tuttavallisemin habat on kohta valmiita nautittaviksi. Slurps!

Kyllähän ne omatkin habat sais tuosta vähän kasvaa, huoh...

Viikon vipinät

Viikko on hurahtanut kaikenlaisen kivan parissa, ja on tullut liikuttuakin oikein mallikkaasti. Maanantaina ja keskiviikkona tein Tessan kanssa aamuiset juoksulenkit, maanantaina vähän reilu puoli tuntia ja keskiviikkona 45 minuuttia. Juoksu on vielä hidasta, mutta kyllä se siitä nopeutuu. Yritän kuitenkin pitää sykkeen kohtuullisissa rajoissa, keskisyke on yleenä siinä 140 paikkeilla.

Aamuinen kultapilvi

Tiistaina alkoi syksyn rivitanssi, sitä onkin jo kohta kolmetoista vuotta takana. Tämän vuoden ryhmässä on sekaisin vasta-alkajia ja meitä aika kauankin tanssineita, mikä asettaa pienoisia haasteita kurssin vetäjälle. Näin alussa pitää mennä aloittelijoiden tahdissa, mikä tarkoittaa sitä, että tahti on hidas ja hieman kyllä aiheutti turhautumista se loputon askeleiden kertaaminen. Mutta eiköhän se siitä, kun alkuun päästään ja taitoa kertyy nyt aloittaneillekin.

Torstaina teimme koko lauma piiitkän iltalenkin Vaasan kauniita rantoja pitkin kun oli niin ihana lämmin syysilma. Matkaa kertyi parissa tunnissa semmoinen vajaa 12 kilometriä, mikä on ihan hyvää tahtia huomioonottaen sen, että välillä pysähdyimme juomaan, tekemään askellustreeniä tai spurttitreeniä tai juttelemaan muiden sheltinomistajien kanssa. Tessakin innostui shelttikaverista niin, että juosta viiletti ympyrää ja yritti saada toista leikkiin mukaan.

Perjantaiaamuna vedin kahvakuulatreenin keskittyen jalkoihin. Kyllä muutamalla hyvällä liikkeellä vaan saa jalat kipeäksi, kyykky ja askelkyykky ovat tosi tehokkaita kun ne vaan tekee kunnolla.

Tämä viikko onkin ollut pitkästä aikaa paastoton viikko. Se on kyllä ollut vaihteeksi ihan mukavaa, vaikka toisaalta sitä vähän kaipasikin. Viikko tarjosi houkutuksia monena päivänä, oli Enjo -kutsut, kyläily ystävän luona ja herkullista omenapiirakkaa, sekä toisen ystävän synttärikutsut. Kahdesta ensimmäisestä suoriuduin hyvin maltillisella herkkujen syömisellä mutta synttäreillä tuli kyllä syötyä kakkua, sipsiä ja karkkia vähän enemmän kuin äiti käski. Mutta se oli yksi päivä se, ja huomenna alkaa uusi viikko. Ensi viikolla ajattelinkin pitää yhden paastopäivän, vielä en tarkkaan tiedä minä päivänä.

Aamupalaksi tuorepuuroa yön yli liotetuista tattarisuurimoista, siemenistä ja rusinoista, seassa myös banaania ja vadelmia.

Ensi viikko tuo tullessaan kivoja juttuja, liikuntaa ja kuntotestejä. Mutta niistä lisää sitten kun niiden aika on.

Ekokasvohoitoa ja terveellisempiä herkkuja

Kävin perjantaina testaamassa Palosaarelle juuri avattua kauneushoitolaa, joka käyttää hoidoissaan sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Näitä ei Vaasasta todellakaan monta löydy, ja ne pari joista olen kuullut, tekevät ilmeisesti hoitoja muun työnsä ohella. Paikan nimi on Beauty Story ja se on aivan Palosaaren torin vieressä. Käynti oli kyllä erittäin miellyttävä, tykkäsin sekä itse hoidosta että kosmetologi Tarusta (joka itse asiassa ei ole vielä ihan valmis kosmetologi, vaan valmistuu marraskuussa). Hän käyttää hoidoissaan suomalaista Ekopharma -tuotesarjaa, joka valmistetaan luomuraaka-aineista. Tuotteet ja hoito tuntuivat tosi hyviltä, ja kasvot tuntuivat mukavan virkistyneiltä jälkeenpäin. Tuonne menen kyllä toistekin.

Olen jo parin vuoden ajan siirtynyt pikkuhiljaa ihon- ja hiustenhoitotuotteissa luonnonkosmetiikkaan, paljolti Noora Shinglerin Kemikaalicocktail -blogin ja Marjoja ja Maskaraa -kirjan myötä. Myös Kaisa Jaakkolan kirja Hormonidieetti sekä hänen nettisivunsa ovat antaneet paljon tietoa tavallisen kosmetiikan ainesosista ja niiden vaikutuksista kehoomme, esimerkiksi hormonitoimintaamme. He osaavat selittää asiat paljon paremmin kuin minä, joten suosittelen tutustumaan, jos asia ei ole vielä tuttua.

Tämä viikonloppu on mennyt syömisen ja liikunnan suhteen aika mallikkaasti. Ollaan syöty hyvää mutta terveellistä ruokaa. Perjantaina kävin alkuillasta salilla tekemässä kädet ja vatsat, ja kotiin palatessani parempi puoliskoni oli laittanut kasviksia uuniin ja paistoi vielä pari broilerin rintafilettä. Nam!

Eilen ja tänään on liikunta rajoittunut koiran kanssa ulkoiluun, mutta sitä on tullutkin tehtyä reilut kaksi tuntia per päivä. Eilen kultani halusi välipalaksi jätskiä ja sitä ostettiinkin, mutta voitteko kuvitella, etten sitten sitä syönytkään? Ei sitten tehnytkään sitä niin hirveäsi mieli. Tein omaksi välipalakseni mustikka-rahka välipalan, jossa oli pähkinöitä ja hampun- sekä pellavansiemeniä kyytipoikana. Mielestäni mulla oli vähintään yhtä hyvää herkkua!

Tänään tein jälkkäriksi omenakaurapaistosta, jonka ohje on hyväksi toteamastani The Good Morning -blogista. 

Namnam! Kuten kuvakin paljastaa, sen verran myönnyin herkkujen tielle, että laitoin ruokalusikallisen verran vaniljajäätelöä tuon lämpimän paistoksen päälle. Käytin makeutuksena hunajaa, ja reilulla ruokalusikallisella tuli aivan riittävän makeaa. Tuo rapea kaurapinta oli kyllä parasta, vaikka omenatkin pohjalla olivat herkkua.

Matoillako vai eikö matoilla?

Tämä viikko on ollut mun neljäs paastoviikko, ja tämä päivä siis kahdeksas matoilupäivä. Tämä 5:2 dieetti on ollut kovasti tapetilla viime aikoina, se oli ylen aamutv:n aiheena (löytyy yleareenasta, pätkä alkaa n. 40 minuutin kohdalla) ja siitä oli juttua myös tämän päivän Hesarissa. Tuntuu siis olevan aika lailla muodissa tällä hetkellä, ja mielipiteitä on monia. Näissä ylen ja Hesarin jutuissa taisi jäädä päällimmäiseksi sellainen ajatus, että terveelle ihmiselle ei ole siitä haittaa ja sitä voi kokeilla lyhyen aikaa, taisivat mainita sopivaksi ajaksi neljä viikkoa.

Mulla on nyt siis juuri tuo neljä viikkoa takana, ja luulen että mun matoilu on tullut tiensä päähän, ainakin tässä muodossa. Sinänsä paastoaminen kahtena päivänä viikossa on tuntunut ihan hyvältä, eikä se ole ollut mikään suuri ongelma. Paino ei ole kyllä laskenut, vaan on pyörinyt 61 ja 63 kilon välillä koko ajan (lähtöpaino 62.5). Syynä on kyllä tainnut olla se, että olen sitten viikonloppuisin ehkä syönyt hieman liikaa herkkuja, kun on ollut kaikenlaisia reissuja ja synttäreitä yms. Jotenkin on antanut itselleen luvan syödä vähän liikaa, kun on kerran parina päivänä kärvistellyt. Mulle olis ehkä parempi oppia kohtuullisuutta joka päivä, jottei herkuttelu karkaa käsistä.

Toinen syy, miksi matoilu alkoi olla ongelmallista, on treenien ajoittaminen. Totesin, että viikolla on todella hankala löytää sellaista päivää, etten joko kävisi juoksulenkillä tai tee lihaskuntotreeniä, ja niinä päivinä olisi kyllä hyvä syödä hyvin ennen ja jälkeen treenin.

Kävin testaamassa tiistaina Vaasan keskustassa olevaan kuntosalia, Wasamovea. Siellä on meneillään tarjousviikko, jolloin pääsee eurolla treenaamaan. Testasin naisten puolen kuntosalia, ja kyllä se ihan hyvältä vaikutti. Sieltä löytyi laitteita monipuolisesti ja irtopainojakin, tosin noita jälkimmäisiä olisi voinut olla enemmänkin. No, sinne yhteiselle puolelle voi sitten mennä niillä treenaamaan. Hyvin sain ainakin jalat ja yläselän kipeäksi siellä, tänään on ollut varsinkin istumaan meno ihanan tuskallista.

Yksi hyvä seikka tuolla salilla on se, että siellä on kahvakuulatunteja ja astangajoogaa, juuri mun lemppareita! Kahvakuulatunnit on vaan just maanantaisin ja torstaisin, joten tässä vielä yksi syy, miksi matoilu ei oikein innosta.

Joten mitä mieltä olette: onko tässä tarpeeksi hyviä syitä lopettaa matoilu ja siirtyä jokapäiväiseen terveelliseen ruokavalioon ja kohtuulliseen herkutteluun? Voisin silti pitää silloin tällöin paastopäiviä, Hesarin jutussa Anette Palssa sanoi, että esim. joka kahdeksas tai kymmenes päivä voisi olla hyvä. Siitä tulee kuitenkin niin mukavan kevyt olo, joten ihan hyvin voisi kerran viikossa tai kahdessa viikossa mennä pienemmillä kaloreilla.

Jottei postaus jäisi ihan kuvattomaksi, tässä kuvasarjaa PT Tessan treenistä viime viikolta. Lajina käärmeenkurmootus:

Alkulämmittelyä ja käärmeen herättelyä

Varsinainen kurmootus alkaa

Joogaosuus: alaskatsova koira

Intervalli 2: lisää kurmootusta

Shake it Tessa, shake it!

Hohhoijaa, eiköhän toi riittänyt. Mitähän tuolla ulkona tapahtuu?