Ripsarivertailua

Kuten olen aikaisemmin maininnutkin, olen pikku hiljaa siirtynyt käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Aloitin ihonpuhdistustuotteista, sitten aloin ostamaan myös shampoot ja muut hiustenhoitotuotteet luonnonkosmetiikkapuolelta, ja viime aikoina olen pyrkinyt pikku hiljaa siirtymään myös meikeissä niihin. Hyvä ripsari on ollut hakusessa jo jonkin aikaa, joitain olen kokeillut, mutta pettymyksien jälkeen olen palannut hyväksi havaitsemaani normiripsariin. Nyt tuntuu, että on löytynyt ainakin yksi hyvä ripsari ja toinenkin ihan kelvollinen. Tässä siis oma arvioni kahdesta uudesta tuttavuudesta: Terre D'Ocin ja Benecosin ripsareista. 

Terre d'Ocin ripsarin tilasin jo jokin aika sitten Jolien nettikaupasta. Ensivaikutelma ripsarista oli laimea, väriä ei meinannut tulla ripsiin muuta kuin moneen kertaa vetelemällä. Oli ehkä väärä valinta ostaa ripsari ruskealla värillä, musta olisi voinut olla intensiivisempi. Terre d'Oc tuntuu myös jonkin verran varisevan päivän mittaan. Muuten ihan ok ripsari, jos haluaa vähän luonnollisempaa lookkia.

Räpsyttimissä Terre d'Ocin ruskeaa, tässä kuvassa näyttää ihan ok:lta

Alkuviikosta päätin sitten kokeilla toista merkkiä, jonka löysin Vaasan Ekosopista, eli Benecosia. Ainakin myyjä tuntui sitä kehuvan (myyjä oli kylläkin mies, joten tuskin oli omakohtaista kokemusta). 

Testissä Benecosin musta ripsari

Tykästyin tuohon Benecosiin, väriä tulee riittävästi yhdelläkin kerroksella, ei valu vesisateella, eikä hirveästi tunnu päivän aikana varisevankaan. Yritin ottaa kuvat samanlaisissa olosuhteissa (eli tässä kaamoksessa keinovalon alla), mutta silti kuvissa on pieniä valaistuseroja. Mutta ainakin sen eron kuvissa huomaa, että ekassa ripsari on ruskeaa ja hieman hailakampaa ja jälkimmäisessä ripset ovat tummemmat ja tuuheammat. Tykkään kyllä silmälasien käyttäjänä, että ripsissä saa olla väriä ja volyymia, miinuslasien taakse kun tummempikin meikki katoaa.

Eli summa summarum: ostan varmaan jatkossakin Benecosia, Terre d'Ocin varmaan käytän loppuun ns. kakkosripsarina, mutta tuskin ostan ainakaan ruskeana uudestaan.

Pasta viikonloppu

Treenipostaukset saa edelleenkin odottaa (nimimerkillä flunssassa edelleen), joten laitetaan sitten ruokapostausta tulemaan. Olimme itsenäisyyspäivänä niinkin isänmaallisia, että teimme pitkästä aikaa itse pastaa. En muista koska sitä olisi tullut viimeksi tehtyä, joten nyt oli korkea aika ottaa pastakone esiin. Pastataikinaan tuli 4 dl vehnäjauhoja ja 3 munaa. Tämän jaoimme kahteen osaan, toisen osan laitoimme jääkaappiin ja vedimme pastakoneen läpi vasta seuraavana päivänä. Toimii siis noinkin, jos haluaa syödä tuoretta pastaa kahtena päivänä peräkkäin. Pastanteosta vaihe vaiheelta löytyy infoa toisesta blogistani.

Teimme tällä kertaa nauhapastaa itsetehdyllä pestokastikkeella, proteiinina paistettuja lohimedaljonkeja. Lisukkeena paistettua sipulia ja herkkusieniä (jotka eivät kuvasta oikein näy, koska ne on pastan seassa). Täytyy kyllä sanoa, että hyvää tuli! Varsinkin tuo itsetehty pesto kruunasi pasta-annoksen. Peston ohjeen nappasin täältä.

Herkkupestoa

Ehkä ensi viikko tuo jo tullessaan toisenlaisia postauksia. Voisin kyllä ihan mielelläni jo sanoa bye bye tälle flunssalle ja lähteä treenaamaan. Hinku lenkille ja salille olisi jo kova!

Kaalikimara

Viime aikoina on tullut syötyä kaalia eri muodoissaan oikein urakalla. Eikä siinä mitään, kaali on hyvää ja terveellistä, ja siitä voi laittaa niin monenlaista. Tässä meidän viikonlopun / alkuviikon kaalikimara:

Punakaalikeitto

Ostin hiljattain paikallisesta luomukaupasta Kodialista mm. punakaalta. Mietin aikani, mitä siitä tekisin, ja voisikohan siitä tehdä kaalikeittoa. Aikani googleteltuani totesin, että kyllä se punakaalistakin onnistuu, vaikka useimmiten punakaalista tehdään esim. salaattia. No, valmista keittoa katsellessani tajusin, miksi punakaalia vähemmän keitoissa käytetään: sopasta tuli aika vinkeän väristä! Tai kuten parempi puoliskoni sanoi: "Aivan sun väristä", tarkoittaen siis, että mun lempiväri on violetti. No, maku oli mielestäni aivan sama kuin tavallisesta valkokaalista tehdyssä keitossa.

Ostin Kodialista myös kyssäkaalta, mitä en ole ikinä aikaisemmin ostanut, enkä ole ihan varma, olenko maistanutkaan. Piti hetken aikaa googletella, mitä siitä olisi paras tehdä, ja jossain sanottiin, että se on parhaimmillaan raakana. Päädyin siis tällaiseen kyssäkaali-omenasalaattiin:

Resepti löytyy täältä, Kauhaa ja rakkautta -blogista. Tosi simppeli tehdä, raastetaan vaan kyssäkaali ja omena ja sekoitetaan kermaviili, sitruuna, dijon sinappi ja mausteet mukaan. Tosi raikasta ja hyvää!

Kaalikimaran kolmas osanottaja on kaali-riisi-pekonipata, jota parempi puoliskoni oli tehnyt.

Päälle vähän sinihomejuustoa sulamaan, ja arjen gourmetateria on valmis! :D Vaikka kuinka hyvää tuo kaali onkin, niin vois siitä ehkä pari päivää pitää taukoa. Vaihtelu virkistää.

Mitkäs on teidän kaaliruokalemppareita?

Läskit lähtee TV:ssä

Katoin tossa äsken pätkän Olet mitä syöt -ohjelmaa, sitä Gillianin luotsaamaa alkuperäistä brittiversiota, ja aloin laskemaan, kuinka paljon erilaisia laihdutusohjelmia TV:stä on vuosien varrella tullut. Ja niitä tuli aikamoinen lista, enkä varmasti edes muista kaikkia. Yhtäkkiä laskien muistin 14, jos erikseen lasketaan saman ohjelman eri maissa tehdyt versiot. Mä kyllä tykkään tollasista ohjelmista, en tiedä miksi. On kiva seurata, miten useimmiten reilustikin ylipainoinen ihminen muuttaa elämäntapansa täydellisesti, herää todellisuuteen, alkaa syömään terveellisemmin ja harrastamaan liikuntaa. Ja se muutos, mikä ihmisessä tuon prosessin aikana tapahtuu, on yleensä huikea.

Aattelin tässä listata niitä ohjelmia, mitkä muistan, muutaman kommentin kera. Pistäkää kommenttiboksiin, jos muistatte lisää.

Olet mitä syöt (You are what you eat): Brittiversiossa Gillian pistää ihmiset ruotuun, aikaa on 8 viikkoa. Aikahan on sinänsä aika lyhyt ottaen huomioon, että yleensä tyypeillä on aika paljon pudotettavaa. Plussaa tässä ohjelmassa on, että siinä todella näytetään konkreettisesti, mitä se ihminen viikon aikana syö. Se on yleensä aika karseaa katsottavaa, ruoka on väriltään yleensä ruskeaa, eikä pöydästä paljon kasviksia löydy. Äklöä tossa ohjelmassa on se kakan tutkiminen, hyh! Suomen versiossa taisi olla Anette Palssa, sitä ei taidettu kovin monta kautta tehdäkään.

Lähde

Suurin pudottaja (The Biggest Loser): Tätähän on Amerikoissa tullut jo kauan, Suomessa se taisi jäädä siihen yhteen kauteen. Aluksi seurasin innoissani, mutta en oikeastaan enää. Toki kivaa seurata kilpailijoiden edistymistä, mutta ohjelmassa alkoi ärsyttää monikin asia. Ensinnäkin, ohjelmassa annettiin laihduttamisesta sellainen kuva, että oikotie onneen on salilla rehkiminen 7 päivää viikossa, ja ruokavalio oli aika lailla sivuosassa. Monesti teki myös pahaa katsoa, kun reilusti ylipainoiset ja rapakuntoiset pistettiin heti rehkimään oksuun asti. Ja silloin kun jotain ruokavaliiosta mainittiin, oli se täyttä tuotesijoittelua, tyyliin että kun mielesi tekee jotain makeaa, syö tämän merkkistä purkkaa. Myös kilpailijoiden taktikoinnit punnituksissa ja kaikenlainen juonittelu vei mun mielestä vähän pointtia ohjelmasta.

Bulging Brides: En muista, miten tämä oli suomeksi käännetty, mutta siinä morsmaikut laihdutti ennen häitään, jotta mahtuisivat hääpukuunsa. Aikaa taisi olla kuusi viikkoa. Pudotettavaa heillä ei yleensä paljoa ollut. Ihan viihdyttävää kai, mutta miksi pitää antaa sellainen mielikuva, että et voi olla kaunis morsian, jos sulla on se viisi kiloa ylimääräistä. Ja miksei voi ostaa sitä yhtä kokoa suurempaa pukua? Toki hyvä, jos tuo antaa sysäyksen terveellisemmille elämäntavoille.

I used to be fat: MTV:n ohjelma, jossa teinit laihduttivat kesän ajan ennen collegeen menoa. Ihan ok ohjelma muistaakseni, kivoja onnistumistarinoita.

X-weighted ja X-weighted: families: Tässä oli painonpudotustavoitteen lisäksi joku toiminnallinen tavoite. Esim. joku halusi pystyä pyöräilemään 100 kilsaa tai perheversiossa perhe halusi pystyä kipuamaan jonkun vuoren huipulle. Mikähän tämänkin sarjan suomenkielinen nimi oli? Tässä taisi olla myös jokin rata, jonka tyypit vetivät alussa ja lopussa, ja otettiin aikaa.

Extreme weight loss: Chris Powell toimii PT:nä sairaalloisen ylipainoiselle henkilölle. Aikaa vuosi, Chris tuli asumaan alkuajaksi tyyppien kotiin. Välitavoitteita ja niistä palkinto. Tykkäsin kun aikaa oli riittävästi, tuloksetkin olivat aika hurjia.

Lähde

Suuri painonpudotus: Uusi sarja, joka alkoi tällä viikolla. Vähän samantyyppinen kuin tuo edellinen, mutta lyhyempi aika, ja yhdessä jaksossa on kaksi laihduttajaa. Ekassa jaksossa ärsytti sama kuin Biggest Loserissa: 90 % ajasta keskityttiin treeneihin ja 10% ruokavalioon. Ehkä silti tulee jonkin verran seurattua.

Rakas, sinusta on tullut pullukka: Ruotsalaisformaattiin perustuva sarja, jossa palkintona rahaa. Mitä enemmän painoa lähtee, sitä enemmän rahaa tulee, jos 15 kiloa tippuu, pariskuntaa saa 10 000 euroa. Tätä piti katsoa melkein sen takia, että näki, miten pariskunnat kestävät sen, että toinen osapuoli käskyttää toista.

Elämä pelissä: Ylen ohjelma, jossa jokainen noudatti erilaista ruokavaliota, oli karppaajaa ja herkkujen välttäjää jne. Ikävä vain, että seurantajaksossa kaikki osanottajat yhtä lukuunottamatta olivat lihoneet takaisin melkein alkuperäisiin mittoihin. Mutta niinhän siinä useimmiten taitaa käydä, luin juuri jostain, että 5% laihduttaneista pysyy tavoitepainossaan. No, tilastot on tilastoja.

Dieetit vaihtoon (Superfat vs. superskinny): Ylipainoinen ja alipainoinen viettävät kaksi vuorokautta saman katon alla ja vaihtavat ruokavalioita. Sen jälkeen heillä on kahdeksan viikkoa aikaa noudattaa uusia ruokaohjeita, jonka jälkeen he taas tapaavat punnituksessa. Tässä ohjelmassa on virkistävää vaihtelua se, että näytetään syömisongelmien toinenkin puoli: on myös niitä jotka syövät liian vähän.

Jutta ja puolen vuoden superdieetit: Tää on mun tän hetken suosikki, tää on aina pakko kattoo. Jotenkin mukaansatempaava ohjelma, siinä keskitytään sopivassa suhteessa ruokavalioon, treenaukseen sekä myös psyykkiseen puoleen. Tänä viikonloppunahan onkin menossa ekojen kausien uusintamaraton, ja kolmas kausi alkaa tammikuussa (mun synttäripäivänä!)

Lähde

Eli onhan noita aikamoinen määrä. Yks asia, mikä mua monesti mietityttää, on se, miten pysyviä noi muutokset on. Kuinka moni painoansa pudottaneista pystyy pysymään siinä painossa, ja kuinka moni palaa takaisin vanhoihin pahoihin tapoihinsa? Joskushan näitä seurantajaksoja tulee, mutta luulen, että niihin valikoituu ne onnistujat.

Muistatteko vielä muita vastaavia painonpudotusohjelmia? Mikä on teidän suosikki?

Ei sieltä kukkeimmasta päästä

Olotila nimittäin. Täällä blogissa on ollut meleko hiljaista, syystä että ei ole ollut paljon kirjoitettavaa viime aikoina. Sitkeä flunssa ei meinaa millään päästää otteestaan. Välillä jo olo oli parempi ja kuvittelin päässeeni semmoisella viikon sairastelulla. No, parin päivän päästä nousi uudestaan kuume ja alkoi yskiminen. Eli tätä on nyt jatkunu jo parisen viikkoa. Icke kiva! Asiaa ei kyllä tainnut hirveesti auttaa työpaikan pikkujoulut ym. menot. No, en halunnut pikkujouluja missata, sillä oltiin kavereiden kanssa suunniteltu illan kasariteemaa jo monta kuukautta. Ja voin kyllä sanoa, että oltiin aika päheen näköinen porukka! :D

Mutta joo, himottais jo ihan hirveesti lähtee liikkumaan kunnolla. Parin viime viikon sisään oon tehnyt vain lyhyitä lenkkejä koiran kanssa, tänään jopa 45 minuuttia tuulta ja räntäsadetta uhmaten. Kateellisena lueskelen kavereiden Heiaheiapäivityksiä, huoh...

Onneksi sentään jollain on tässä huushollissa kukkea olo (eiks oo mahtava aasinsilta otsikkoon?)

Ruokailutkaan ei ole menneet ihan mallikkaasti sairastellessa, hieman enemmän suklaata ja suklaata sisältäviä tuotteita (suklaakakkua) on kulunut, mutta sen verran täytyy sanoa, että määrällisesti ei ole paljoa mennyt, ja paino on pysytellyt samoissa lukemissa (edelleen vähän päälle 60, pöh!)

Huomenna olisi tarkoitus pitää etätyöpäivä ja kokkailla niinkin terveellistä ruokaa kuin kaalisoppaa. Kai sitä muuten voi tehdä myös punakaalista? Ostin sitä nimittäin tässä vähän aikaa sitten paikallisesta luomukaupasta. Onko muuten ideoita, mitä kyssäkaalista voi tehdä? Ostin sitäkin, eikä mulla oo mitään idea, miten sitä käytetään. Eilisessä Master Chefissä siitä tehtiin pikkelssin tyyppistä, ja se on kuulemma tekstuurilta omenan tyyppistä (mehukasta). No, täytyypä kuukkeloida reseptejä.

Joku näistä kaunokaisista luultavasti lähtee huomenna kaalisoppa maustamaan, entten tentten...

Eino was here

Tänään alkaa jo olo tuntua ihmismäisemmältä, eikä eilen eikä tänään ole ollut enää lämpöäkään. Pieni tukkoisuus ja äänen käheys vielä vaivaa, mutta tuntuu siltä, että parempaan suuntaan ollaan menossa. Eilen jopa uskaltauduin pienelle aamulenkille, ja tänään teimme päivällä myös pienen puolen tunnin päivälenkin rantaan katsomaan, mitä tuhoja Eino oli saanut aikaan.

Tuuli oli laantunut jo paljon aamuisesta, mutta mukavat vaahtopäät oli silti merellä, ja aallot löivät rannassa oleville portaille.

Tessallakin meni ihan jakaus sekaisin. Itse olin kyllä pukeutunut niin lämpimästi, ettei tuuli päässyt tuntumaan oikeastaan ollenkaan, ainoastaan vähän sormia palelsi.

Hovioikeuden rannassa oleva koivu oli selkeästi ollut latvasta laho jo kauan aikaa.

Parempi puoliskoni oli ollut aamulenkillä Tessan kanssa jo puoli kahdeksan maissa, ja oli nähnyt palokunnan tämän puun kimpussa. Toivottavasti ei ollut kaatunut minkään / kenenkään päälle. On tuulella vain hurja voima!

Täytyy varmaan ottaa vielä ensi viikko iisisti, ja korkeintaan tehdä Tessan kanssa rauhallisia lenkkejä. Perjantaina on työpaikan pikkujoulut, ja niihin mennessä haluan ehdottomasti olla jo kunnossa. Täytyy vaan yrittää malttaa mielensä, eihän se viikko tai kaks mun kuntoa mihinkään vie, ja nopeastihan sitä sitten takaisin treeniputkeen pääsee. :)

Lämpö nousee

Näin siinä sitten käy, kun aikansa toitottaa, että ei vaan muhun mitkään pöpöt pure, ne on muut jotka sairastaa. No, näköjään jostain pöpöt löysivät aukon puolustuksessa ja eilen kaaduin sängyn pohjalle. Kurkku oli turkasen kipeä ja kuumettakin oli ihan riittävästi. Yleensä luotan d-vitamiinin voimaan, sillä niin kauan kuin sitä olen syönyt, olen ollut tosi harvoin kipeänä. Siinä missä muut sairastavat monta flunssaa vuodessa, mä sairastan ehkä parin vuoden välein. No, ei voi mitään, tämän ja huomisen päivän lepäilen kotona, juon kuumia juomia ja teen kaikkea, mihin ei yleensä muuten ole aikaa: luen kirjoja, joita on kasaantunut jo pinoksi asti, teen käsitöitä, jne.

Viime viikot on kyllä olleet aikamoista haipakkaa: töissä on ollut tavallista enemmän kiirettä ja muutenkin on ollut kaikenlaista menoa. On ollut bändiharjoituksia, yksi esiintyminen ja muita menoja. Joten stressihormoneja on varmaan kropassa ollut vähän tavanomaista enemmän, enkä ole nukkunutkaan ihan niin paljon kuin pitäisi. Eli ei ihme, jos puolustusmekanismit rupee pettämään.

Viime viikolla pidin hieman kevyemmän viikon juoksun suhteen, sillä akillesjänne alkoi taas pikkuisen muistuttaa olemassaolostaan. No, lauantaina tein sitten vanhempien luona lenkin, ja ilokseni huomasin, että nilkka oli jo paljon parempi. Nyt täytyykin pitää liikunnasta taukoa loppuviikko, että ehdin kunnolla toipua tästä flunssasta.

Milläs tavalla te estätte flunssan tarttumisen tai taltutatte jo hyökänneen taudin? Napsitteko d-vitamiinia, juotteko pakuriteetä vai luotatteko valkosipulin voimaan?

Arktiseen aikaan varautumista

Pyöräilin tänään töiden jälkeen Lidlin kautta ja rahkapurkkien, pähkinäpussien ym. lisäksi ostoskoriin sujahti tekninen aluspaita ja -housut. Ihan vielä niitä ei taida tarvita, mutta aina on hyvä olla varautunut arktisempiin olosuhteisiin. Winter is coming!

Näissä vermeissä tuli heti jotenkin terässpidercatwoman olo...

Mukavalta tuntuivat päällä, ja olin tyytyväinen, että otin housut L-kokoa, enkä kokoa pienempää. M-koko näytti niin kippanalta, että otin suosiolla isommat, vaikka paidasta M oli ihan hyvä.

Liiterireissun jälkeen polkaisin postiin hakemaan Henkan ja Maukan paketin. Olin tilannut mm. talvikäyttöön sopivat juoksuhousut, jotka menivätkin heti testiin. Kotiin päästyäni revin paketin auki, vedin housut päälle ja lähdin Tessan kanssa lenkille. Sentään parit kuvat sain napsaistua eteisessä ennen ulos lähtöä.

Uu, näissä on hieno heijastin!

Housut tuntuivat tosiaan paksummilta kuin mun tavalliset juoksuhousut, ja olivat todella lämpimät. Ehkä jopa liian lämpimät tällaiselle +5 asteen kelille. Ehkä täytyy odottaa vielä pakkaskelejä, ennen kuin nuo lähtevät uudestaan kanssani lenkille. Ainut miinuspuoli housuissa oli se, että ne olivat aavistuksen liian matalat vyötäröstä ja tuli semmoinen tunne, että olisi halunnut nyppiä niitä vähän ylemmäs. Mutta muuten istuivat hyvin.

Tänään lenkkeilin semmoisen vajaan tunnin lenkin aika leppoista vauhtia. Ainakin muihin lenkkeilijöihin verrattuna meno tuntui etanan vauhdilta: kaikki ohittivat mut niin reippaasti, hö. No, ei saisi vertailla itseään muihin, vaan kilpailla vaan itsensä kanssa. Juu.

Uudet juoksukengätkin olis tarkoitus tässä lähitulevaisuudessa hankkia. Oon luvannu itselleni, että sitten kun paino alkaa viitosella, saan painella juoksukenkäkauppaan. Tuohon on vielä matkaa hurjat 200 grammaa, joten toivottavasti jo viikonloppuna pääsen ostoksille!

Sokerihiiren tunnustuksia

Kerroin täällä hiljattain oman painonhallintaprojektini tuloksista tähän mennessä, ja mitä olen ruokavaliossani ja liikkumisessani muuttanut. Hoksasin tossa, että yksi asia jäi kyllä ruokapuolelta mainitsematta, ja aika tärkeäkin asia mielestäni. Nimittäin se, että olen pyrkinyt vähentämään sokerin määrää aika radikaalisti. Olen varsinainen sokerihiiri, kaikki makea käy kun sille päälle satun. Varsinkin kun alkuun pääsen, niin helposti lähtee homma lapasesta. Mun erityisherkku on suklaa kaikissa muodoissaan, mutta kyllä kaikki muukin makea uppoaa. Ja auta armias, jos menen Makuunin karkkihyllyille, niin sieltä ei ihan pienen karkkisäkin kanssa kotiin päästä!

Tämmöset buffet tyyliset systeemit on aivan ihania/kamalia, pääruokaa pitää syödä vähemmän, että mahtuu jälkkäriä enemmän :)

Mutta kuinkas ollakaan, nyt olen aivan jotenkin huomaamatta pystynyt vähentämään makeiden herkkujen määrää aika totaalisesti. Olen huomannut, että mulle sopii parhaiten kaikki-tai-ei-mitään mentaliteetti, eli parempi kun ei ota edes sitä ekaa palaa Fazerin sinistä. Ja kun on hetken aikaa ilman makeaa, ei sitä tee enää niin paljon mielikään (muuta kuin ehkä joskus, ihan vähän vaan). Paitsi että on pakko heti tunnustaa, että tänään kokouksessa söin palan marjapiirakkaa, tuhma tyttö! Mutta ei siitä tullut semmosta fiilistä onneksi, että pakko saada makeeta heti lisää. Sitäkin nimittäin on joskus tapahtunut, varsinkin kun olen liian kauan kieltänyt itseltäni makeita juttuja.

Tän nutellapurkin sain kerran tuliaisena kaverilta. Arvatkaa, kauanko se kesti?

Sen olen myös jo kauan sitten huomannut, että ei kannata ostaa kaappiin mitään vierasvaraa, sillä ne kyllä eivät kerkeä vierasvaraksi, kun on jo keksipaketti poikineen mennyt parempiin suihin. Oon myös huomannut, että jos syön hirveästi makeaa, niin hetken päästä sydän hakkaa ihan kauheasti, eli kroppa selkeesti on ihan sekaisin. Varsinkin nyt, kun syön sitä harvemmin, niin sitä herkemmin syke alkaa laukkaamaan. Eli yksi merkki lisää, miksi älytön karkin yms. mättäminen ei varmastikaan ole hyväksi keholle.

Oletteko tekin sokerihiiriä, vai enemmän suolaisen perään? Ja oletteko kokeilleet totaalista sokerilakkoa? Itse en ole aivan niin radikaaleihin ratkaisuihin päätynyt, mutta mielessä on kyllä käynyt. Jos on todellinen sokeririippuvuus, niin ilmeisesti totaalinen sokerin välttäminen on ainut keino päästä siitä eroon.

Tämmöset oli sokerihiiren tunnustukset tällä kertaa, hauskaa viikon jatkoa!

Rutiineilla reippaaksi

Edellisen postauksen jälkeen jäin miettimään, saiko musta sellaisen kuvan, että olen hirveän ulkonäkökeskeinen, kun kerroin painostani ja mitoistani. Toki mä haluan näyttää hyvältä, mutta yhtä tärkeetä, tai jopa tärkeämpää, on että tuntuu hyvältä. Ja se hyvä olo tulee siitä, kun syö hyvin, eli sellaista ruokaa, missä on paljon ravintoaineita ja on hyväksi mulle. Hyvä olo tulee myös liikunnasta, siitä tunteesta, kun esim. juoksu kulkee tai kun huomaa, että taas meni lenkki piirun verran nopeammin. Hyvän olon saan myös siitä, kun vaatteet eivät kiristä, eikä vatsamakkarat hylly. Ja tottakai myös siitä, kun huomaa, että joku vaate näyttää ihan hyvältä päällä.

Hyvä olo mulle tulee myös tietyistä rutiineista, esim. syömisen suhteen. Pyrin syömään 5 ateriaa päivässä, eli aamiaisen n. 7 aikaan, lounaan klo 11, välipalan klo 15-16, päivällisen n. klo 19 ja joskus vielä iltapalan siinä klo 21. Joskus kyllä tuo iltapala jää välistä, kun ei vaan oo nälkä, tai aattelen, että en viitsi juuri ennen nukkumaan menoa syödä. Yritän pitää aterioiden välit kohtuullisina, eli noin 3-4 tuntia. Jos ne venyy pidemmäksi, on suurempi riski, että syö enemmän ja huonompilaatuista ravintoa.

Tässä vähän otosta tämän viikon aterioista:

Aamiainen: Kaurapuuro, johon sekoitin kookosöljyä (nam!), päällä itsetehtyä omenahilloa (sokeroimatonta) ja raejuustoa. Lisäksi teetä ja iso lasi vettä.

Tuosta setistä tulee kyllä niin vatsa täyteen, että sillä jaksaa pitkään. Lounas töissä on yleensä salaatti, johon kuuluu jotain proteiinia, esim. lohta, kanaa tai kananmunia.

Välipala: rahkaa, omenhilloa, cashewpähkinöitä, kaakaonibsejä ja pellavansiemenrouhetta.

Noi kaakaonibsit on uusi tuttavuus, mutta sopivat tosi hyvin rahkan yms. sekaan. Mun ehdoton suosikki on myös tuo pellavansiemenrouhe, tykkään yli kaiken sen mausta.

Päivällinen: paistettua kanaa, parsakaalta, papuja (omalta maalta), nuudeleita, kirsikkatomaatteja ja raejuustoa.

Nää on siis hyvin tyypillisiä ruokia arkipäivisin, viikonloppuisin on vähän eri meno kun vietetään miehen kanssa viikonloput yhdessä. Esim. tänä viikonloppuna tehtiin kanahampurilaisia, ja tuli vedettyä hiilaria paljon enemmän kuin normaalisti, ja sen kyllä huomasi olossa. Vatsa ei tykkää, joten arjen koittaessa on kiva taas palata hyväksi todettuihin rutiineihin. Niiden avulla olokin on paljon pirtsakampi.

Edistymistä havaittavissa

Olen nyt noin neljän kuukauden ajan pitänyt kirjaa painostani ja tietyistä strategisista mitoistani. Kyllästyin kesällä totaalisesti omaan olotilaan, enkä viihtynyt kropassani, ja päätin tehdä asialle jotain. Aloitin 24. kesäkuuta ja tänä aamuna otin taas lukemat ylös. Pienentymistä ja keventymistä on tapahtunut hitaasti mutta varmasti, mikä on ollut kiva huomata. Tässä lukemat:

24.6                                                             22.10
Paino: 63.8                                                   60.5                         - 3.3 kg
Lantio: 102                                                   99.5                         - 2.5 cm
Vyötärö: 73                                                  69                            - 4 cm
Reisi: 59                                                      57                            - 2 cm
Haba: 31                                                      30                            - 1 cm

Mitä sitten olen tehnyt eri tavalla kuin ennen? Olen huomannut omassa asenteessani selvän muutoksen: ennen ajattelin asioita negatiivisemmin ja ajattelin, että jos haluan laihtua, se tarkoittaa kituuttamista ja kaiken hyvän kieltämistä itseltään. Pikku hiljaa olen kuitenkin saanut koko ajatusmaailmaani muutettua positiivisempaan suuntaan, ja ajattelen, että itsestä huolta pitäminen ja terveellinen elämä voi olla hauskaa ja herkullista. Olen myöskin aika hyvin päässyt eroon kuuri- ja dieettiajattelusta, ja ajattelen että tämä on nyt se miten elän loppuelämäni, toivottavasti. En ole kieltänyt itseltäni herkkuja, mutta olen rajoittanut niiden määrää ja pyrkinyt vaihtamaan jotkut herkut terveellisempiin vaihtoehtoihin.

Olen tehnyt ruokavaliossani tiettyjä muutoksia, jotka ovat varmaankin omalta osaltaan vaikuttaneet positiivisesti. Olen vähentänyt hiilareiden, erityisesti ruisleivän syöntiä, ja lisännyt proteiinin määrää. Olen myös pyrkinyt syömään enemmän hyviä rasvoja ja vähemmän huonoja rasvoja. Hiilareiden syönti on painottunut aamupalalle ja liikunnan jälkeen. Lounaaksi syön yleensä töissä salaatin, ja sillä jaksaa kyllä ihan hyvin, eikä tule sellaista väsymystä, kuin esim. pastalounaan jälkeen. Olen myös panostanut välipaloihin, ja useimmiten nappaan töihin mukaan jotain välipalaa, esim. banaanin, pähkinöitä tai rahkaa. Syön myös illalla vielä useimmiten kunnon ruokaa, enkä vain leipää, kuten ennen tein.

Liikunnassa on myös tapahtunut muutoksia. Aloitin loppukesästä taas juoksuharrastuksen ja se onkin ollut koiran kanssa helppoa, kun joka tapauksessa Tessa pitää lenkittää pari kertaa päivässä. Samalla sitä pari-kolme kertaa viikossa tekee sen lenkin juosten. Kesällä innostuin myös kahvakuulasta, joten lihaskuntoakin on tullut parannettua. Enemmänkin sitä voisi tehdä, joten petraamisen varaa vielä on.

Aina valmiina lenkille

Tästä on hyvä jatkaa, kroppa on kuitenkin vielä aika kaukana siitä, mitä haluaisin, mutta ehkä joskus. Haaveena olisi semmoinen body, josta näkee päällekin päin, että on sitä vähän tullut harrastettua urheilua, muutakin kuin penkkisellaista. Nyt pitäisi vain ihan tosissaan miettiä, että mikä mun tavoite konkreettisesti on ja miten sen saavutan.

Mieluummin punainen ja mehevä kuin harmaa ja rupsahtanut

Lisää statistiikkaa

Tää viikko on ollut aika vilkas viikko: töissä on ollut kiirettä ja iltaisin on ollut kaikenlaista menoa. Olen käynyt tällä viikolla ulkona syömässä jopa kolme kertaa, joten ei syömistenkään suhteen mikään normiviikko. Liikuntaakin on viikkoon mahtunut ihan kiitettävästi, kuten Heiaheian grafiikka näyttää:

Viikkoon on mahtunut 10 tuntia liikuntaa, mikä on aika normaali määrä mulle.

Suuri osa liikunnasta on toki ollut koiran ulkoilutusta, mutta osittain kyllä ihan vauhdikasta sellaista. Tiistaina oli rivitanssia tuttuun tapaan, ja juoksulenkillä kävin keskiviikkona ja tänään. Eilen huhkin 40 minuuttia 12 kilon ja 8 kilon kahvakuulan kanssa, ja tänään kankut ja muutkin paikat on ihhanan kipeinä.

Katselin tossa vähän Heiaheian tilastoja vuosien varrelta. Aloitin kirjaamaan mun liikkumiset sinne vuonna 2010, ja kyllä sinne aika paljon on tullut merkattuakin.

Yleiskuvaa treenitunneista 2010-2013

Joitain notkahduksia lukuunottamatta ihan kivalta näyttää. Viime vuoden puolen välin jälkeen huomaa selkeän kasvun, mikähän siihen mahtoi olla syynä? Taisi olla pieni Tessa-neiti, joka saapui heinäkuussa taloon. ;) Sen jälkeen kävelylenkit lisääntyivät huimasti, kylläkin joidenkin toisten lajien kustannuksella.

Top 5 vuoden 2010 puolesta välistä lähtien

Selkeä ykkönen on tietysti koiran ulkoiluttaminen, kakkosena tulee kävely, sitten lenkkeily, rivitanssi ja keilailu. Tämän vuoden top5 näyttää hieman erilaiselta:

Top5 2013

Koiran ulkoiluttamisen jälkeen kakkostilaa pitää kahvakuula, kolmantena lenkkeily, sitten astangajooga ja rivitanssi.

Tuo Heiaheia on kyllä tämmöiselle tilastofriikille mainio paikka, siellä voi myös seurata miten paljon tiettyä liikuntalajia on tullut vuosien varrella harrastettua.

Lenkkeilymäärät

Mietin muuten just tuota lenkkeily -sanaa. Mä käsitän sen jouksulenkkeilyksi, mutta ilmeisesti jotkut laskee kävelylenkitkin lenkkeilyksi. Ja tänään kun olin urheilukaupassa katselemassa juoksukenkiä, huomasin että siellä oli erikseen juoksukengät ja kengät, jotka sopivat juoksuun ja lenkkeilyyn. Eli ilmeisesti kävelyä tässä tarkoitettiin? Se nyt on sinänsä ihan sama, millä nimellä mä mun hölkkälenkkejä tuolla Heiaheiassa kutsun, kunhan itse tiedän, mitä tarkoitan, ja käytän samaa termiä koko ajan.

Lepoa ja liikettä

Tällä viikolla on iskenyt joku kumma syysväsymys päälle. En varmaan ole ainut, johon vaikuttaa vähentyvä valon määrä. Aamulla voisi nukkua vaikka kuinka pitkään, vaikka takana olisi melkein 9 tunnin yöunet. Ja minä se kehuskelin vielä pari kuukautta sitten, että aikaiset aamut on parhaita, ja peipposen pirteänä herään jo kuudelta. No,nyt on peipposella vähän toiset laulut.

Viime viikonloppuna tuli herkuteltua juustokakulla ja muilla makeilla herkuilla, ja epäilen myös niillä olleen vaikutusta alkuviikon väsymykseen. En syö niitä kovin usein muuten, joten tuntuu, että tuollainen sokeripläjäys saa kropan sekaisin. Huomasin myös, että parempi olla kyllä kokonaan ilman makeita herkkuja, sillä mä olen kyllä sellainen, että kun alkuun pääsee, niin antaa mennä vaan.

Liikkumaan olen pyrkinyt kuitenkin tälläkin viikolla. Vaikka vähän väsyttäisikin, yleensä kunnon lenkin jälkeen on piristyneempi olo, ja jälkeenpäin voi sanoa, että kannatti lähteä. Paljon parempi kuin jämähtää sohvalle katatoniseen tilaan. Joskus on kyllä hyvä levätä, ja pitää kuunnella kroppaansa, niinkuin kliseisesti sanotaan. Jos on oikeasti sellainen olo, ettei jaksa, ja tuntuu, että on vaikka flunssa tulossa, silloin kannattaa levätä ja kokeilla seuraavana päivänä uudestaan. Ja ainakin yksi lepopäivä viikkoon, ettei mene ihan ylikunnon puolelle :).

Tämä meni nyt ihan höpöttelyksi, mutta mun PT Tessa voi tiivistää sanoman:

"Liikkukaa säännöllisesti, niin että tuuli tuivertaa turkkia ja läähätätte välillä itsenne läkähdyksiin."

"Mutta muistakaa myös välillä pistää tassut kohti kattoa ja relata."

Enjolla puhdasta

Emännöin eilen Enjokutsut. Niille, jotka eivät Enjosta ole ennen kuulleet, Enjo on Itävaltalainen yhtiö, joka valmistaa siivoustuotteita. Tuotteet ovat ympäristöystävällisiä, sillä niitä käytetään ilman pesuaineita ja niiden kanssa käytetään kylmää vettä. Pinttyneempään likaan voi käyttää oliivisaippuaa, joka on myös (käsittääkseni) ympäristöystävällistä.

Olen ollut aikaisemmin yksillä Enjokutsuilla vieraana, ja silloin tilasin itselleni keittiö- ja kylpyhuonesetit. Ne ovat olleet käytössä muutaman viikon, ja olen kyllä vakuuttunut niiden tehokkuudesta.

Keittiösettiin kuuluu keittiökinnas,kuivausliina, tiskiliina, sekä oliivisaippua telineineen.

Ensimmäisenä iltana jynssäsin keittiössä ja kylpyhuoneessa yötä myöten, sain mm. rosterisesta jääkaapin ovesta rasva- ja sormenjälkitahrat pois ja tosiaankin kylmällä vedellä ja ilman pesuainetta. Pinttyneimpiin kohtiin käytin vähän oliivisaippuaa.

Kylpyhuonesetti: kinnas, kuivausliina sekä kylpyhuoneharja

Keittiön murheenkryyni on varmaan aika monella uuni, sitä on todella vaikea saada aivan puhtaaksi. Mulla esim. uuninluukku ei ole tullut millään uuninpuhdistusaineella puhtaaksi. Enjoesittelijä otti uuninluukun käsittelyynsä, eikä kyllä saanut hänkään keittiökintaalla ja oliivisaippualla palaneita ja pinttyneitä jälkiä pois. Mutta arvatkaas, millä alkoi lähtemään? Sokeripalalla!

Tässä näkyy selkeästi kohta, johon on sokeripalaa hangattu, jäi vielä vähän itsellekin töitä ;)

Eilen illalla aloin katselemaan sitten kylppärissä vähän kriittisemmällä silmällä ja totesin, että esim. suihkukaappi on aivan järkyttävässä kunnossa.

Suihkukaapin nurkka ennen siivousta

Otin sitten kylppärikintaan kauniiseen käteen ja n. vartin siivouksen jälkeen alkoi jo näyttää huomattavasti paremmalta:

Tilanne vartin siivouksen jälkeen, muuten ilman aineita, mutta lattialaatoille käytin vähän oliivisaippuaa

Noilla tuotteilla on kyllä matalampi kynnys alkaa siivoamaan, kun ei tarvi kaivaa pesuainepulloja kaapista, vaan senkun vaan ottaa kintaan tai liinan käteensä ja kastelee sen. Tulee välillä ihan semmoinen olo, että mitäs sitten siivoais. :)

Tällä kertaa tilauksessa on vaatehuoltokinnas (koirankarvoja tulee meillä tällä hetkellä aivan järkyttävät määrät), siivousliina yleiseen puhdistukseen ja lattiapesin. Tulisivat jo, niin pääsis kokeileen!

Ekokosmetiikkasuosikkeja, vanhoja ja ehkä uusiakin

Kuten olen tainnut aikaisemmin mainitakin, olen viime vuosina siirtynyt pikku hiljaa luonnonkosmetiikkaan ja pyrkinyt välttämään keinotekoisia kemikaaleja. Se on ollut aika pitkä prosessi, sillä kuten "tavallisen" kosmetiikan kanssa, myös erilaisten ekokosmetiikkamerkkien joukosta omien suosikkien löytäminen ottaa oman aikansa. Olen kokeillut eri merkkejä, ja joistain on tullut heti suosikkejani, ja joidenkin tuotteiden kohdalla on pitänyt käydä läpi monia eri merkkejä.

Tässä joitain omia suosikkejani, jotka kuuluvat enemmän tai vähemmän kylppärin kaapin vakiovarusteisiin. Ensin ihonpuhdistustuotteet:

Vasemmalta lukien: Laveran kosteusvoide sekä puhdistusmaito, Santen silmänympärysvoide ja silmämeikinpoistoaine, Ekopharman couperosaihon kasvovoide ja puhdistusaine

Laveran Basis sensitiv sarja on ollut jo aika kauan suosikkieni joukossa, sopii ainakin mun ihotyypille. Tuo kosteusvoide alkaa näin ilmojen kylmetessä olla pikkuisten liian vähän kosteuttava, joten se vaihtuu ainakin talven ajaksi kosteuttavampaan voiteeseen. Tuo Santen silmämeikinpoistoaine oli todellinen yllätys; se poistaa silmämeikin paljon paremmin kuin tavalliset, marketista saatavat aineet, joita ennen käytin. Ekopharman tuotteet ovat vähän uudempi tuttavuus, tuon puhdistusaineen sain arvontavoittona ekokasvohoitola Beauty Storysta, ja sitä olen vasta vähän kokeillut.

Sitten hiustuotteisiin:

Santen Shampoo, hoitoaine sekä suihkugeeli, Farfallan muotovaahto ja hiuslakka

Shampoissa ja hoitoaineissa olen aikaisemmin kokeillut muitakin merkkejä, mutta joko ne eivät mielestäni pesseet tarpeeksi hyvin tai sitten esim. hoitoaine ei selvittänyt hiuksia tarpeeksi. Santen tuotteet toimivat ja päänahkaani aika kauan vaivannut kutina loppui, kun vaihdoin ekotuotteisiin. Farfallan muotovaahdon ja lakan olen ostanut paikalliselta ekokampaajalta Hiusasemalta. Muut tuotteet (myös kasvojenpuhdistustuotteet) olen ostanut Vaasan Ekosopista.

Tänään hain postista paketillisen uusia tuttavuuksia. Tilasin viime viikolla Jolielta ihonpuhdistus- ja kosmetiikkatuotteita, sillä halusin kokeilla jotain uutta.

Takavasemmalta alkaen: Terre d'Ocin ripsiväri, karitevoita sisältävä käsivoide, Estelle & Thildin kasvovesi ja kosteusvoide. Edessä näytepakkauksia Madaralta ja Estelle &Thildiltä

Ripsiväriä olen etsinyt jo kauan, en ole aikaisemmin löytänyt hyvää ripsaria luonnonkosmetiikasta. Toivottavasti tämä olisi nappiostos: pysyisi eikä suttaisi. Estelle & Thild on aivan uusi merkki, katsotaan nyt miltä heidän herkälle iholle tarkoitetut tuoteet vaikuttavat.

Tilausta tehdessä tuli ilmoittaa ikä ja ihotyyppi, jotta he voisivat lähettää oikealle ihotyypille tarkoitettuja näytekappaleita. Näytekappaleet olivat sitten kaikki jotain Anti-age sarjaa, ei kai tästä pitäisi päätellä mitään? Enhän minä nyt toki niin vanha voi olla? :)

Onko teillä jotain suosikkimerkkiä, jonka vannoutuneita kannattajia olette? Entä käytättekö luonnonkosmetiikkaa ja onko sieltä löytynyt ehdottomia suosikkeja?

Teuvo tuli taloon

Viime kesänä innostuin kahvakuulailusta ja ostin vanhemman kuuden kilon rinnalle isomman kahdeksan kilon kuulan. Sitä aikani heiluteltuani totesin, että tarvitsen vielä raskaamman, joten hain eilen kuulaperheeseen uuden jäsenen.

Teuvo "Tusina" Kuula

Hyvin se tuntuu muiden kuulien joukkoon sopivan, vähän hangoitteli vastaan kotimatkalla ja meinasi lipsua hanskakäsistä. Mutta spartalaisella sinnikkyydellä kannoin sen kaupasta kotiin n. kilsan matkan.

Kuulaperhe

Nyt pitäis vain päättää, lähdenkö tänään juoksulenkille, kun on niin ihana aurinkoinen syyssää, vai teenkö läheisempää tuttavuutta Teuvon kanssa. Ehkä molempi parempi. Because I can.

Taloon on tullut myös toinen uusi väline, jolla on kiva leikkiä.

Vale, emävale, tilasto

Olen aina ollut pikkuisen tilastofrikki. Olen tykännyt mitata ja merkitä ylös kaikenlaista ja tehdä niistä tilastoja, piirtää käppyrää ja seurata kehitystä. Olen tehnyt sitä aika monen asia suhteen, eikä urheilu ole siinä poikkeus. Olen merkannut ylös kaikki juoksulenkkini (ja joitain muitakin lenkkejä), jotka olen tehnyt sen jälkeen kun ostin sykemittarin joulukuussa 2004. Nyt aloin selaamaan merkintöjä taaksepäin ja tekemään jonkinnäköistä tilastoa juoksuistani. No, te voitte ajatella, että kiviäkin kiinnostaa mun juoksutilastot, mutta laitanpa ne tänne kuitenkin.

Juoksulenkkien määrä kuukausittain joulukuusta 2004 tähän päivään

Aloitin juoksemisen toki jo muutama vuosi aikaisemmin, mutta sykemittarin hankin vasta vuoden 2004 lopussa, kun osallistuin Botniahallin juoksukouluun. Olen merkannut ylös lenkkien pituuden, keskisykkeen, kulutettujen kalorien määrän ja omat fiilikset tai muita kommentteja. Näihin tilastoihin laskin mukaan vain juoksulenkit, en esim. sauvakävely- tai pyöräilylenkkejä, vaikka niitäkin olin vihkooni merkinnyt.

Kuten käppyrästä näkyy, vuonna 2005 ja 2006 on tullut lenkkejä tasaiseen tahtiin, mutta sen jälkeen on ollut välillä pitkiäkin juoksutaukoja. Vuoden 2009 juoksutauko johtui siitä, kun sairastuin rintasyöpään, ja vuonna 2011 sain nilkkaan akillesjänteen tulehduksen joka vei juoksuinnon aika pitkäksi aikaa.

Kaikkein eniten olen juossut vuonna 2005, kaiken kaikkiaan 69 kertaa. Eniten olen juossut tänä aikana heinä-, elo- ja kesäkuussa, vähiten helmi- ja joulukuussa. Lenkit ovat olleet keskimäärin vähän alle tunnin mittaisia, pisin lenkki on ollut ensimmäinen puolimaratonini, jonka juoksin aikaan 2.18.40 vuonna 2005. Tuon jälkeen olen juossut puoliskan vielä kaksi kertaa, joka kerralla pikkuisen nopeammin.

Keskisyke on pyörinyt 150 molemmin puolin, paitsi tämän vuoden lenkeillä, joilla olen pitänyt tahdin vähän rauhallisempana (tai PT:ni Tessa on pitänyt) ja keskisyke on yleensä ollut 140 hujakoilla.

Nyt tuntuu siltä, että intoa juoksun jatkamiseen taas löytyy, joten ei nuo tilastoinnit tähän lopu. Ja jos joku ihmetteli tuota käsin piirrettyä käppyrää, että on Excelitkin keksitty, niin mä tykkään nimenomaan piirtää käyrät itse käsin. Se on hauskempaa niin. Call me crazy, but that's just the way I am.

Loppuun vielä PT Tessan vinkki kaikille urheilijoille:

"Muistakaa juoda tarpeeksi vettä, varsinkin pitkillä lenkeillä on hyvä olla vesipullo mukana"

Aamu-, ilta- vai yöjuoksut?

Tein tänään taas vaihteeksi juoksulenkin. Siinä ei siis sinänsä mitään uutta ja ihmeellistä, mutta tein pitkästä aikaa lenkin illalla. Olen nyt uudestaan lämmitellyt juoksuharrastustani loppukesästä lähtien ja melkein poikkeuksetta olen juossut lenkkini aamulla. En tiedä miksi, mutta jotenkin olen tykästynyt aamulenkkeihin. Olo on ollut ihan hyvä, lenkkipolut ovat olleet mukavan rauhallisia ja sen jälkeen on ollut jotenkin reipas ja aikaansaava olo koko päivän.

Eikä hienot maisematkaan haittaa

Tein siis tänään poikkeuksen ja lähdin Tessan kanssa hölköttelemään alkuillasta. Ja mitä kummaa, oli mukavan kevyt juosta, syke pysyi alhaalla, jopa yhdessä ylämäessä, jossa syke yleensä on 160 luokkaa, se oli nyt vain vähän päälle 150. Myös matka taittui muutaman minuutin nopeammin kuin yleensä. Onko siis kuntoni yhtäkkiä lähtenyt nousukiitoon vai onko ajankohdalla osuutta asiaan? Mitä mieltä olette?

Olen kyllä huomannut aikaisemminkin, että kun laitan sykemittarin aamulenkille päälle, leposyke on normaalia korkeampi. Se on tuntunut siitä kuitenkin lenkin alkaessa tasoittuvan. En tiedä sitten, sopisivatko mulle sittenkin iltalenkit juoksun parissa, ja aamulla voisi tehdä koiran kanssa vain kävelylenkkejä. Vai olisiko parasta juosta vähän eri aikoihin, jotta kroppa tottuu kaikenlaiseen menoon? Voi näitä pohdintoja...

Oletteko te, rakkaat lukijat, huomanneet eroa sykkeissä aamulla vs. illalla? Vai juoksetteko vain jompaan kumpaan aikaan? Oletteko aamu-, ilta, vai jopa yöjuoksijoita?

Aamukävelyllä Tessan kanssa tänä aamuna